Rahatarinat - narratiivinen lähestymistapa omaan rahasuhteeseen

Kerromme kaikki itsellemme tarinoita itsestämme ja maailmasta - ihmisen mielelle on ominaista jäsentää ja muistaa tietoa tarinamuodossa. Tarinoiden kautta selitämme miten ja miksi asiat elämässämme ovat tapahtuneet ja miltä ne ovat meistä tuntuneet. Tarinat muodostuvat elämän varrella oppimisen kautta, ja niihin vaikuttaa monin tavoin ympäristömme.

Tarinat tai narratiivit pitävät sisällään myös kuvauksia itsestämme, eli siitä millaisia me ihmisenä olemme. Usein tarinoihin sisältyy myös syy-seurausmalleja, eli erilaisia selitysmalleja siitä, mikä vaikuttaa mihinkin.

Koska raha liittyy vahvasti länsimaisen ihmisen elämään, jokaisella on myös jonkinlainen tarina itsestään rahankäyttäjänä. Emme välttämättä tiedosta omaa rahatarinaamme, ennen kuin alamme tarkastella sitä kirjoittamalla tai puhumalla. Rahatarinat pitävät sisällään myös erilaisia uskomuksia rahasta ja sen merkityksestä esimerkiksi ihmisen onnellisuudelle.

Tarinat heijastelevat vaihtelevalla tarkkuudella totuutta. Tarinat kuitenkin ohjaavat tunteitamme, ajatteluamme, muistiamme, huomiotamme ja käyttäytymistämme: Ikäänkuin elämme omaa tarinaamme todeksi.

Narratiivisessa lähestymistavassa tarinoiden ei katsota syntyvän itsekseen passiivisesti niitä omaksuvalle ihmiselle. Tarinoiden katsotaan syntyvän aktiiviselle ihmiselle, joka antaa merkityksiä erilaisille asioille ja tapahtumille, ja sitten pystyy itse kuvaamaan näitä kokemuksia ja tulkintoja tarinoiden muodossa.

” Näin lapsena äidin olevan todella stressaantunut ja ahdistunut aina, kun minulle piti ostaa uusia vaatteita. Nyt kun aikuisena muistelen tätä, tulee ajatus, että tulkitsin tämän siten että rahan niukkuus on todella huono asia. Opin myös olemaan vaatimatta itselleni liikaa säästääkseni äitiä. Kuljin liian pienissä ja puristavissa kengissä koko 6.-luokan syksyn. Edelleenkin varmistelen, että rahaa on riittävästi säästössä ja tunnen suurta ahdistusta, jos joku kuukausi joudun käyttämään rahaa säästötililtä. Tunnistan myös kokemuksen, ettei mikään määrä säästöjä ole riittävä”

”Olen aina ollut huono rahankäyttäjä. Lapsena sain aina viikkorahaa, jotka käytin välittömästi lähikioskilta saataviin herkkuihin. Vanhempani alkoivat jossain kohtaa kommentoida, että olen tuhlari. Siskoni säästi kaikki rahansa, ja tulin verratuksi häneen. Yhä edelleen palkkapäivän jälkeen raha kuumottelee tilillä, ja tekee mieli ostaa kaikkea kivaa. Usein ostankin, en vain osaa käyttää rahaa järkevästi, säästämisestä puhumattakaan.”

Tarinoiden olemassaolo ei sinällään ole hyvä tai huono asia. Ongelmia syntyy silloin, kun oma rahatarina on hyvin kapea, jäykkä ja syvälle juurtunut tai kun se ohjaa taloudellista hyvinvointia heikentävään rahankäyttöön. Jos on vaikkapa nimennyt itsensä ”huonoksi rahankäyttäjäksi”, ei tule välttämättä ajatelleeksi, että rahan käyttäminen ja säästäminen ovat asioita, joita voi oppia ja opetella vielä aikuisenakin. Oma tarina voi lannistaa ja juurruttaa toistamaan samoja toimintamalleja.

Omaa rahatarinaansa voi lähteä tarkastelemaan ja halutessaan työstämään siitä puhumalla tai kirjoittamalla omaa tarinaansa. Jos omaa tarinaansa pääsee näin kertomaan, se voi kertomassa saada uusia sävyjä, sivupolkuja ja tarinanhaaroja. Kirjoittaessaan voi pohtia, onko omassa tarinassaan tilaa uusille tulkinnoille tai  syy-selityssuhteille. Oma tarina voi myös muuttua erilaisten elämänmuutosten kautta. Jos ihminen vaikkapa oppii säästämään, aiempi jäykkä tarina, jossa itse on esiintynyt ”huonona rahankäyttäjänä”, voi kääntyä neutraalimmaksi.

Esimerkkejä tukikysymyksistä oman rahatarinan tarkasteluun:

Millaisen nimen voisin antaa rahatarinalleni?

Millaisia uskomuksia rahatarinani pitää sisällään?

Kauanko olen tätä tarinaa itsestäni/maailmasta kertonut?

Onko lapsuudessani joitain asioita, jotka ovat vaikuttaneet rahatarinan syntymiseen?

Kuinka paljon uskon itse tarinaani?

Lähteet:

McCoy, M. A., Ross, D. B., & Goetz, J. W. (2015). Narrative financial therapy. In Financial therapy (pp. 235-252). Springer, Cham.

Metcalf, L., & LPC-S, L. S. (2017). Solution focused narrative therapy. Springer Publishing Company.

Nikkarinen, T. (2016). Narratiivinen terapia ja kolmas tila. Perheterapia, 32(4), 38-44.